Tammikuussa yöt ovat edelleen pitkiä – pimeää riittää etelässä 14 tuntia ja pohjoisessa 16 tunnin ajan. Utsjoella Aurinko nousee horisontin yläpuolelle 17.1. Tammikuun alussa (tarkalleen 4.1.) Maa on radallaan lähimpänä Aurinkoa. Aurinko on Jousimiehen tähdistössä ja siirtyy Kauriiseen 19.1.
Alkuillasta taivaanlaella näkyy W-muotoinen Kassiopeia. Sen alapuolella on Andromeda, jonka alapuolella lounaaseen päin on puolestaan suuri Pegasus-neliö. Orionin tuttu tiimalasin muotoinen tähtikuvio on noussut kaakosta. Ajomiehen kirkas Capella on jo korkealla idässä. Otava on matalalla pohjoisessa.
Iltayöstä pääsee nauttimaan talvisen taivaan kirkkaimmista tähdistöistä. Orion on puolen yön maissa etelässä, ja sen avulla löytyy joukko kirkkaita tähtiä ja tähdistöjä. Orion vyön linjaa alas seuraamalla löytää horisontista taivaankantemme kirkkaimman tähden Siriuksen, ja vyötä ylöspäin seuraamalla päätyy punaisena hohtavaan Härän Aldebaran –tähteen. Tiimalasin yläpuolella on Ajomiehen viisikulmion muotoinen tähdistö, jonka yläreunassa loistaa kirkas Capella. Capellan vasemmalla puolella loistavat Kaksosten kirkkaat Castor ja Pollux –tähdet. Härän oikealla puolella siintävät Plejadit. Siriuksen ja Kaksosten väliin jää Pienen koiran Procyon –tähti. Orionin tähtiä kannattaa tutkia rauhassa, ne ovat keskenään selvästi erivärisiä. Vyön alla näkyy utumainen Orionin suuri kaasusumu.
Aamulla Otava on siirtynyt taivaanlaelle, ja sen alapuolella lounaassa on Leijonan tähtikuvio. Seuraamalla Otavan kauhanvartta alaspäin löytyy kirkas Karhunvartijan Arcturus, ja linjaa vielä alas jatkettaessa vastaan tulee Neitsyen Spica. Kesäkolmio näkyy idän suunnalla, Joutsenen Deneb ja Lyyran Vega ovat korkealla, ja Kotkan Altair –tähti näkyy lähellä horisonttia.
Tammikuussa kaikki planeetat ovat iltataivaalla, mutta vain Mars ja Uranus ovat helposti nähtävissä. Muut planeetat näkyvät tosi huonosti tai ovat näkymättömissä Auringon suunnassa.
Merkurius näyttäytyy kun alussa hyvin lähellä horisonttia Käärmeenkantajan tähdistössä. Venus on korkealla iltataivaalla Vesimiehen tähdistössä ja siirtyy 23.1. Kalojen tähdistöön. Mars näkyy hyvin koko yön. Se on Kravun tähdistössä ja siirtyy taaksepäin Kaksosiin 12.1. Jupiter on iltataivaalla korkealla etelässä Härän tähdistössä. Saturnuksen löytää myös iltataivaalta etelä-lounaasta Vesimiehen tähdistöstä. Uranus on korkealla eteläisellä iltataivaalla Oinaan tähdistössä. Neptunuksen voi löytää hyvillä kiikareilla tai pienelä kaukoputkella Kalojen tähdistöstä lounaiselta taivaalta.
Täysikuu on 14.1., jolloin Kuu on korkealla Kaksosten tähdistössä. 31.1. voi olla mahdollista nähdä kapea kuunsirppi matalalla lounaisella taivaalla.
Kasvava Kuu on lähellä Venusta 3.1. melko matalalla etelälounaassa. Seuraavana yönä, 4.1., kasvava Kuu on lähellä Saturnusta ja peittää sen taakseen matalalla lounaan taivaalla. 5.1. yöllä Kuu on lähellä Neptunusta ja illan tullessa peittää sen taakseen. 9,/10.1. kasvava kuperakuu on lähellä Uranusta ja Plejadeja, jonka tähdistö osa jää Kuun taakseen. 10.-28.1. Venus ja Saturnus ovat lähellä toisiaan iltataivaalla. Niiden etäis´yys on pienimmillään yöllä 18./19.1. 10./11.1. kasvava kuperakuu on Jupiterin lähellä ja 13./14.1. Marsin lähellä. 29.1.-3.2. Venus ja Neptunus ovat lähellä toisiaan.
Kvadrantidien tähdenlentoparvi on aktiivinen 28.12.-12.1., ja sen maksimi on yöllä 3./4.1. Tähdenlennot näyttävät tulevan Karhunvartijan tähdistön yläosista.
Auringonlaskun tienoilla voi näkyä helmiäispilviä. Ne loistavat kirkkaina ja joskus auringonlaskun jälkeen jopa värillisinä. olosuhteet helmiäispilville on, kun syvä matalapaine ohittaa Suomeen pohjoisesta ja muuten vallitsee läntinen ilmavirtaus. Helmiäispilvet ovat runsaimmillaan pohjoisessa. Jääsumuhaloja voi nähdä kovien pakkasten aikaan esimerkiksi valopilareina keinovalolähteiden yläpuolella. Auringon ja Kuun ympärillä voi nähdä halorenkaita ja muita halomuotoja. Kovien pakkasten aikaan voi jäätyneen vesistön yläpuolella näkyä lisäksi kangastuksia.