Päivät alkavat helmikuussa selvästi pidentyä, mutta pimeitä yön tunteja riittää vielä yli puolen vuorokauden ajaksi.
Alkuillasta taivaanlaella näkyy W-muotoinen Kassiopeia, sen alapuolella Perseus ja itäpuolella Ajomiehen viisikulmio. Ajomiehen kirkkain tähti on Capella. Orionin tuttu tiimalasi on eteläkaakossa.
Orionin avulla löytyy joukko kirkkaita tähtiä ja tähdistöjä. Orion vyön linjaa alas seuraamalla löytää horisontista taivaankantemme kirkkaimman tähden Siriuksen, ja vyötä ylöspäin seuraamalla päätyy punaisena hohtavaan Härän ”silmään” eli Aldebaran –tähteen. Orionin yläpuolella on Ajomies. Leijonan tähdistö näkyy matalalla idässä Otavan kauhan alapuolella.
Aamulla Otava on taivaanlaen länsireunalle. Seuraamalla Otavan kauhanvartta alaspäin löytyy kirkas Karhunvartijan Arcturus, ja linjaa vielä alas jatkettaessa vastaan tulee Neitsyen Spica. Kesäkolmion tähdet näkyvät idän suunnalla – Joutsenen Deneb ja Lyyran Vega ovat korkealla ja Kotkan Altair –tähti lähempänä horisonttia.
Helmikuussa planeettoja näkyy hyvin: Venus, Mars ja Jupiter näkyvät hyvin, kun taas Saturnus, Uranus ja Neptunus heikommin.
Venus on lounaisella taivaalla Kalojen tähdistössä. Mars näkyy koko yön korkealla etelässä, se on Kaksosten tähdistössä. Jupiter on myös korkealla etelän suunnalla. Se on Härän tähdistössä. Saturnus on matalalla lounaisella taivaalla Vesimiehen tähdistössä ja jo vähän vaikeammin löydettävissä. Uranus on korkealla etelässä Oinaan tähdistössä. Neptunuskin näkyy vielä alkukuusta kohtalaisesti lounaassa Kaloissa. Uranuksen ja Neptunuksen havainnointiin tarvitaan kaukoputki.
Täysikuu on 12.2., jolloin Kuu on Leijonan tähdistössä korkealla etelässä. Kapea kuunsirppi on lähellä Venusta, Saturnusta ja Neptunusta 1.2. illalla. Venus ja Neptunus ovat lähellä toisiaan 29.1.-3.2. Yöllä 5./6.2. puolikuu on Uranuksen lähellä sekä lähellä Plejadeja. Yöllä 6./7.2. kasvava Kuu on Jupiterin lähellä. 9./10.2. kasvava Kuu on hyvin lähellä Marsia ja peittää Marsin 21:30 tienoilla.
Aurinko on aluksi Kauriin tähdistössä, mutta siirtyy 15.2. Vesimieheen.
Auringonlaskun tienoilla voi näkyä helmiäispilviä. Ne loistavat kirkkaina ja joskus auringonlaskun jälkeen jopa värillisinä. Olosuhteet helmiäispilville on, kun syvä matalapaine ohittaa Suomen pohjoisesta ja muuten vallitsee läntinen ilmavirtaus. Helmiäispilvet ovat runsaimmillaan pohjoisessa. Jääsumuhaloja voi nähdä kovien pakkasten aikaan esimerkiksi valopilareina keinovalolähteiden yläpuolella. Auringon ja Kuun ympärillä voi nähdä halorenkaita ja muita halomuotoja. Kovien pakkasten aikaan voi jäätyneen vesistön yläpuolella näkyä lisäksi kangastuksia. Revontulien todennäköisyys kasvaa Auringon aktiivisuuden johdosta, ja mahdollisuus niiden näkymiseen eteläisemmässäkin Suomessa kasvaa voimakkaiden aurinkopurkausten aikana.